Prejudices

Olen halunnut tehdä tästä kyseisestä aiheesta postauksen jo jonkin aikaa, mutta koska en ole hirveän hyvä kirjoittamaan asioista tarpeeksi selkeästi tai hyvin, on tämäkin jäänyt taka-alalle jo hetkeksi. Otsikko kertookin jo aika lailla koko postauksen sisällön.

Haluaisin ihan yleisesti puhua ennakkoluuloista. Olen tämän vuoden aikana huomannut, että ennakkoluulot tulevat ihmisille luonnostaan – emme voi estää niitä oikein mitenkään. Jonkun tietyn henkilön nimen tai asian kuullessamme meille tulee mieleen kaikennäköisiä luuloja millainen se henkilö on tai miten jokin asia tai tapahtuma on mennyt. Ja nämähän tapahtuvat luonnostaan jo ilman mitään selityksiä. Kaikilla meillä on kokemuksia, muistoja ja tietoa ties mistä joten tietenkin meidän aivomme alkavat pikku hiljaa raksuttamaan tällaisia ideoita meidän mieliimme, jotka joko pitävät jotenkin paikkaansa, kokonaan paikkaansa tai sitten ne ovat jotain ihan omaa huuhaaa mielikuvitusta. Tässä tekstissä haluaisin vain itse sanoa, että se on ok jos näitä ennakkoluuloja tulee – se on normaalia -, mutta se miten käyttäydyt tällaisten ennakkoluulojen tulemisen mieleesi jälkeen määrittelee ihmisen suuresti.

Muistan nähneeni erään Twitter tekstin jossa luki: ”If I’m eating in McDonald’s by myself it doesn’t mean I don’t have any friends – it means that I’m hungry” (suom. ”jos syön yksin McDonaldsissa se ei tarkoita etteikö minulla olisi ystäviä – se tarkoittaa sitä, että minulla on nälkä”). Tätäkin tekstiä ajatellessa tulee mieleen: ”tietenkin ihminen ajattelee ensin ettei hänellä ole kavereita”. Ja se on niin jännä huomata kuinka nopeasti muodostamme ennakkoluuloja. Mutta kuten sanoin – se on luonnollista emmekä voi sille mitään.

On ihmisiä jotka ns. ’antautuvat’ ennakkoluuloilleen ja uskovat niihin niin paljon, että pitävät sitä totuutena ja tässä pahin kohta; ainoana totuutena mitä on olemassa. Jotkin henkilöt eivät suostu uskomaan mitään muuta kuin omia ennakkoluulojaan, mutta minkä sille mahtaa? Ei sellaista kannata jäädä murehtimaan vain koska jotkin henkilöt eivät ole tarpeeksi avarakatseisia ottamaan mitään muuta huomioon.

Onneksi on olemassa näiden ihmisten vastakohtia – heilläkin ovat ennakkoluulot, mutta he pystyvät syrjäyttämään ne ja ajattelemaan järkevästi. He ymmärtävät, että on olemassa muitakin mahdollisuuksia ihmisiin tai asioihin muuta kuin heidän ennakkoluulonsa. Ja tätä puolta haluaisin jollain tavalla muistuttaa niin monta ihmistä kuin mahdollista. Kaikki ei ole välttämättä niin kuin itse luulet ja muista olla avarakatseisempi.

Muistan kun muutama vuosi, oi niitä hyviä teiniaikoja jolloin kaikki olivat ihan hukassa, sitten selitin eräästä ihmisestä vanhemmilleni ja huom: olin siis kuullut jonkin tarinan tästä henkilöstä. En ollut mitenkään ollut siinä tilanteessa, en tuntenut koko henkilöä mutta olin kuullut tällaisen hassun jutun henkilöstä ja päätin ihan yleisesti jutella vanhempieni kanssa siitä, koska he ovat rakkaimpia minulle ja kuin parhaita ystäviäni joille jaan kaiken. Tarinan kerrottuani vanhemmille, isäni sanoi lauseen jonka tulen muistamaan koko loppuelämäni: ”Ei kannata tehdä johtopäätelmiä muista ihmisistä sen perusteella mitä olet kuullut. Sinun tulee itse tehdä omat johtopäätelmät kaikista ihmisistä eikä uskoa mitään mitä kukaan sinulle sanoo.” Se vain porautui niin syvälle aivoihini, että olen tähän päivään saakka tehnyt juuri noin kuin isäni minulle sanoi.

Tiedän, että ihmiset silti kertovat kaikista kaikkia asioita ja minulla ei ole edes mahdollisuutta tehdä omia johtopäätelmiä kaikista ihmisistä joista kuulen jotakin, mutta se mitä aina teen on en usko niitä. En ole uskonut näinä vuosina melkeinpä mitään tarinoita mitä ihmiset ovat minulle kertoneet – olen kuunnellut ne kyllä, mutta ei minulla ole mitään syytä niitä uskoa. Pidän niitä enemmän sellaisina ’hauskoina tarinahetkinä joita on saattanut tapahtua’, mutta en elä niissä tarinoissa sen kauempaa kuin ne minulle kerrotaan.

Muistan kun aloitin bloggaamisen monet, ja siis todella monet, uskoivat minun olleen ylimielinen hemmoteltu kakara joka saa aina kaiken mitä haluaa. Ei. En ole koskaan sellainen ollut enkä tule sellainen koskaan olemaan. Satun vain olemaan maailman onnekkain siitä, että minulla on vanhemmat jotka tekevät mitä vain lapsiensa onnellisuuden eteen ja me lapset olemme maailman onnellisimpia siitä, että meillä on tuollaiset vanhemmat. Ilman vanhempiani minulla ei olisi puoliksikaan sellainen blogi kuin minulla on nyt. He antavat tavaroita minulle ja siskolleni mieluummin kuin ottavat itselleen. He ovat todella epäitsekkäitä ja rakastavat meitä yli kaiken ja olemme siskoni kanssa onnekkaita siitä, että olemme ihan samanlaisia kuin vanhempamme. Minäkin ajattelen aina viimeiseksi itseäni, mutta yritän aina välillä muistaa itseänikin. Se on vaikeaa, mutta yritän ja kasvan siinä koko ajan. Valitettavasti vanhempani unohtavat tämän mielestäni liian usein. Monesti jos käymme esim. shoppailemassa kiistelemme usein siitä kuinka kovin itse haluan maksaa tavaroistani ja pyydän heitä katsomaan jotain itselleen. Näin kumminkin harvoin käy. Ja tietenkin siitä tulee hirveä morkkis. Koska tänäkään vuonna en ole saanut töitä on ärsytys kasvanut. Nyt olen vain oppinut etten mene heidän kanssaan minnekkään kauppoihin haha! Mutta kaikesta huolimatta olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni – ilman heitä olisin lopettanut varmasti bloggaamisen jo vuosia sitten, mutta he jaksavat auttaa ja tsempata minua x

Meistä bloggaajista saa tehtyä todella helposti kaikkia ennakkoluuloja. Meillä bloggaajilla on valta näyttää teille juuri niin paljon omista elämistämme kuin tahdomme. Ja se on ymmärrettävää, että teidän on tehtävä siitä jonkin näköisiä päätelmiä. Harva suomalainen bloggaaja haluaa kertoa aivan kaiken elämästään. Itsekin haluan teidän tietävän elämästäni, mutta en liikaa. Siksi olen tehnyt useita Q&A postauksia, jotta saisitte tilaisuuden udella hieman enemmän. Tahdon vain teidän tietävän, rakkaat lukijat, etteivät asiat välttämättä niin ole kuin luulette. Siksi tahdon tehdä selväksi teille – kysykää aina jos jokin asia jää mietityttämään tai askarruttamaan sen sijaan, että jaatte (mitä todennäköisimmin vääriä) ennakkoluulojanne muille.

Jos jaksoit lukea tämän kokonaan niin kiitos ja toivottavasti tämä teksti pääsisi jollain tavalla jakoon x Muistakaa tehdä omat johtopäätelmänne, älkääkä uskoko kaikkea mitä teille kerrotaan!

Nora

12 kommenttia artikkelissa “Prejudices

  1. Joo oon kuullu että monilla puhkeaa astma tollaisista 😦 nyt yritän saada kursseja itsenäisiksi, että se koulussa käyminen vähentyisi… Ja lääkkeet auttaa mulla yllättävän vähän :-/

    Tykkää

  2. Tosta sun home ongelmasta vielä, I feel ya ! Harmi vaan että yleensä lääkkeet auttaa tosi huonosti, ainut keino on yleensä vähentää tai poistaa altistus kokonaan. Vähän ongelmallista kun hometta on opiskelupaikalla, toivottavasti sulla lääkkeet auttais. Kannattaa kuitenkin laittaa terveys ykköseksi aina, mun kaverille puhkesi astma home altistuksen johdosta :(.

    Tykkää

  3. Ihana teksti! Olen samaa mieltä, ja en joskus vain kestä ihmisiä joilla on ”pahoja” ennakkoluuloja asioista, joista he eivät tiedä mitään…

    Kysyit yhdessä postauksessa postaus-toiveita: apartment-tour olisi aika kiva 🙂

    Xoxo

    Tykkää

  4. Mä oon ihan samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit! Ennakkoluulojen tulemista ei pysty estämään, mullekin tulee niitä ihmisistä melkein joka päivä, mutta se on eriasia miten niihin ”reagoi”. Mä koitan aina parhaani mukaan jättää kaikki negatiiviset jutut sanomatta ihmisistä, koska en vaan koe siitä olevan hyötyä yhtään kellekkään. Oon myös ehdottomasti sitä mieltä, että ”there are two sides to every story”. Jos kuulen jonkun tarinan jostain, en heti tuomitse sitä ihmistä, kenestä se tarina on (riippuu tietty vähän asiasta). Mua usein ihmetellään tän asian takia, koska tosi usein oon kuullut jonkun sanovan mulle et ”siis täh, se on tehny näin ja näin, miks sä puolustelet sitä??”. Oon vaan sitä mieltä, että sillä toisella osapuolella voi olla hyvä syy sille miks se teki niin miten teki, mitä se juorujen levittäjä ei vaan kertonut/tiennyt. Hahah oon vähän tämmönen et haluun uskoo ihmisistä hyvää 😀

    Tykkää

  5. Saamme santerin kanssa molemmat asumistukea, ensi vuonna tulen saamaan opintotukea, santeri käy tällä hetkellä töissä ja meidän molempien vanhemmat auttavat meitä. Ja tämä on uusi kerrostaloasunto

    Tykkää

  6. Hei! Kiitos tästä kirjoituksesta. Kun kerran sanoit että kannattaa kysellä niin tässäpä kysymys joka tuli mieleen kun muutit. Kotinne taitaa olla remontoitu tai jopa uusi kerrostaloasunto(?) joten vuokra on varmasti sen mukainen. Joten et saa opintotukea ainakaan koska haet töitä ja niitä et ole saanut joten miten maksat vuokrasi? Tai vuokran puolikkaan? Saatko rahaa vanhemmiltasi vai asumistukea?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s