Anna aikaa

Sähköpostiini tuli tänään viesti eräästä kampanjasta nimeltään Anna aikaa. Anna aikaa – kampanja toteuttaa Joulukiertueen 7.–20.12.2015 välisenä aikana, joka tuo iloa, läheisyyttä ja mukavaa yhteistä tekemistä mm. vanhainkotien, lastenkotien, sairaaloiden sekä kriisikeskuksien asukkaille usealla eri paikkakunnalla ympäri eteläistä Suomea. Joten tänä vuonna joululahjaksi voit ostaa rakkaillesi joulukortin jonka rahat menevät hyvään. Heidän kampanjaansa voi tukea ostamalla heidän julisteitaan ja postikorttejaan täältä. Lisätietoa saatte täältä ja täältä.

Hyvän tekeminen on niin pienet kuin suuretkin asiat. Ovien avaamisesta tuntemattomien auttamiseen. En ole ikinä kertonut tätä blogissa, koska se olisi tuntunut oudolta mutta tällä kertaa se sopii hyvin aiheeseen joten tahdon jakaa tämän ja toivottavasti innoittaa muita tekemään hyvää. . .

N. vuosi sitten olin matkalla koulusta kotiin ja oli hieman kylmempi lokakuinen päivä. Ajaessani huomasin kaukaa kun eräs vanhempi rouva käveli melkeinpä ojassa, vaikka toisella puolella olisi ollut kävelytie, eteenpäin raskaan näköisesti. Rouva oli juuri jäänyt bussipysäkille ja päättänyt lähtä jatkamaan matkaansa ilman sen kummempaa ajattelua. Huomasin kuinka edelläni ajavat autoilijat ajoivat rouvan ohi kylmän viileästi, mutta ei, en minä. Laitoin vilkun oikealle ja pysähdyin rouvan kohdalle mahdollisimman reunaan etten tukkisi liikennettä. Avasin ikkunan ja huusin kovaa, että oliko rouva hukassa. Rouva myönsi olleensa hieman eksyksissä ja että ystävän luokse pitäisi päästä kahville. Kutsuin hänet autooni ja istuutuessaan vaivalloisesti hän kiitteli minua kovin ja valitteli kylmää ilmaa. Olin hänen kanssaan samaa mieltä.

Kysyin häneltä missä päin hänen ystävänsä asuu ja hän ei oikein osannut sanoa. Hänellä oli muisti hieman huono ja pahoitteli sitä. Sanoin ettei tässä kummempia, mennään tuohon seuraavalle bussipysäkille ja yritetään ottaa selvää. Ajoimme bussipysäkille ja ehdotin rouvaa soittamaan ystävälleen jotta saisimme osoitteen. Kolmannella kerralla saimme ystävän kiinni ja laitoin osoitteen navigaattoriin. Ystävä asuikin vielä eri suunnassa kuin mihin hän oli lähtenyt kävelemään vaivalloisesti kukkiensa kanssa. Hän pahoitteli kovin sitä, että jouduin viemään hänet kauemmaksi kuin missä asuin, mutta sanoin että vien hänet ilomielin ystävän luokse ja varmistin, että hänellä oli lämmin säätämällä auton puhaltimet puhaltamaan lämmintä ilmaa. Hetken etsittyämme löysimme ystävän asunnon, mutta halusin vielä saattaa rouvan ovelle saakka ja auttaa kantamaan hänen kukat. Kukaan ei  vastannut koputuksiin tai ovikelloon. Pyysin rouvaa odottamaan kuistilla kun kiersin talon kerran ympäri ja yritin kurkistella ikkunoista näkyisikö ystävää.

Siihen mennessä kun pääsin takaisin etupihalle oli ystävä tullut toiselta puolelta peltoa. Rouva kiitti minua tuhannesti ja lähtiessäni kysyin vielä tarvitsisiko hän kyytiä kotiin myöhemmin. Hänen ystävänsä sanoi, että hänen veljensä voi hänet viedä. Toivotin heille mukavaa loppupäivää ja lähdin kotiin.

Me suomalaiset olemme todella ujoja, mutta samalla todella hyväsydämmisiä. Joskus täytyy voittaa ujous ja olla rohkea. Toivon, että muistatte tämän. Ja olen myös ladannut appin nimeltä ShareTheMeal jonka avulla voi lahjoittaa aterioita köyhimpiin maihin. App on ilmainen ja esimerkiksi viikon ateria yhdelle henkilölle maksaa vain 2,80€.Voit myös valita eri suuruisia lahjoituksia. Se on vähän meille, mutta suuri apu heille.

 

Nora

5 kommenttia artikkelissa “Anna aikaa

  1. Voi, tällaisena herkkänä ihmisenä tuli ihan kyynel silmään! Tosi ihanasti tehty. ❤️

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s