Being in a long distance relationship

Kuten olen jo aikaisemmin täällä blogissa maininnut, S on muuttanut n. kuukausi sitten Amerikkaan. Häntä pyydettiin pelaamaan St. Louis Jr. Blues joukkueeseen. Lähtö tuli meille molemmille isona yllätyksenä ja koska olen erittäin tunteellinen ihminen, otin asian todella raskaasti.

Olemme vasta muuttaneet yhteiseen kotiin ja tiesin, että yksin asumisesta tulisi minulle rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jo pelkkä kodin siivoaminen ja kaupassa käyminen yksin ovat minulle fyysisesti raskaita CRP-syndroomani takia. Ja tällaisissa asioissa S on aina minua auttanut.

 

12208298_10206915567155149_9209281614492371929_n

 

Ja koska olemme nukkuneet yhdessä melkeinpä jokaikisen yön viimeiset kolme vuotta ja näemme päivittäin on tämä meille ihan uutta. Jokainen parisuhde on erilainen ja monet ihmiset ovat sanoneet minusta että ”miksi hän ottaa tämän niin raskaasti” yms.. Mutta tietenkin tällaisen ottaa raskaasti, koska tämä ei ole normaalia meille. Joillekin pariskunnille on normaalia nähdä esimerkiksi vain viikonloppuisin, iltaisin tai joka toinen viikko.

Tietenkin se tuntuu ikävältä, etteivät muut ihmiset ymmärrä sitä kuinka rankkaa tämä meille on, mutta enemmän toivon sitä ettei parisuhteita väheksyttäisi vain koska se ei ole samanlainen kuin muilla – sillä niin kuin sanoin: jokainen parisuhde on erilainen.

11234041_10206915570635236_6314417689370182934_n

Olen yleisestikin huomannut ihmisissä sen, että kun he kuulevat mitä muut ihmiset tekevät parisuhteissaan ottavat he sen jotenkin todella vakavasti ja sellaisella ”en voi uskoa”- tavalla. Itsellenikin tulee tietenkin aina sellainen alkuihmetys, mutta tällaisissa asioissa tulee muistaa (niin kuin myös ihmisissä yleisesti) että jokainen ihminen on erilainen ja kaikki ajattelevat ja toimivat eri tavalla. . . Tällainen ajattelutapa/ymmärrys tuntuu unohtuvan ihmisiltä hirveän usein.

Onko teillä kaukosuhteista kokemusta tai tällaisista asioista yleensä? Olisi mukavaa kuulla niistä!

 

Nora

16 kommenttia artikkelissa “Being in a long distance relationship

  1. Voi että! Uskon kyllä että ootte sen verran vahvoja että kestätte 🙂 ja ehkäpä se sitten helpottuisi tulevaisuudessa sillä naimisiinmenolla (?) niin helpottaisi molempien oleskelutkin molempien maissa! 🙂 tsemppiä teillekin hirmuisesti ja ihanaa että pääset pian sinne

    Tykkää

  2. Moi!

    Oon ite ollu kaukosuhteessa aiemman poikaystävän kanssa Suomessa niin, että välimatkaa paikkakuntien välillä on ollu n. 2 tuntia, ja fyysisesti ennen yhteen muuttoa tuli nähtyä joka viikonloppu, joka sekin tuntui jo voittamattomalta.

    Nyt kuitenkin kun nykyisen poikaystävän kanssa tavattiin, käsite kaukosuhde onkin jo ihan toisessa mittakaavassa.. Poikaystävä on siis itse yhdysvaltalainen ja asuu juurikin tuolla kauimmaisessa kolkassa eli Californiassa. Jo suhteen alkuvaiheessa molemmat tiedettiin, ettei tää tie tule olemaan kevyt tai helppo, mutta eihän meille rakastuessa muuta vaihtoehtoa anneta kun ottaa mitä annetaan ja siitä sitten lähdetään askel askeleelta kohti sopivampaa asetelmaa. Ja mutkia tulee, kuten se, ettei Yhdysvaltoihin voi muuttaa, ellei mene naimisiin. Ei voi myöskään rajattomasti matkustaa edestakasin. Jo toisella reissulla mut pysäytettiin tulliin ja uhkailtiin kotiin käännytyksellä vaikka reissut ei ollu ollu lähelläkään maksimipäivälukumääriä. Mutta näähän on asioita joihin ei voida millään lailla poikaystävän kanssa vaikuttaa. Molemmat tietää, että jos tästä vakavampaan haluaa edetä, on edessä sellainen paperi-/viranomaissota, että kyllä tää hyvin pitkälti jo nyt on pitkälle mietitty tahdon asia että seurustellaanko vai ei. Ja tässä sitä yhdessä ollaan 🙂

    Siinäpä vertaistukea, toivottavasti lohdutti edes vähän! Sanotaanko näin että kun ihmiset multa kysyy, että eikö oo ihan kamalaa kun tulee kuukausien taukoja näkemisiin ja moni ite seurusteleva jopa sanoo ”ite en pystyis” nii mietin vaan hiljaa mielessäni, että no eikö se jo oo hyvä mittari kertomaan miten paljon työtä oot valmis tekemään sen eteen että saat olla just sen ja vaan sen yhden kanssa.
    Voisin kirjottaa tästä aiheesta niin pitkän liudan.. Mut jätän tän tähän nyt! Tsemppiä teille ja mee ihmeessä käymään jos tulee mahis! Ite lähden taas Losiin 2 vkon päästä 🙈

    Tykkää

  3. Voi eikä! Tosiaan tä tunne kun tietää sen tarkan ajankohdan, että milloin nähdään niin sekin helpottaa suuresti oloa 🙂 ihanaa että näette uudelleen noin pitkän ajan jälkeen!! Kumpa voisinkin mennä käymään, mutta pelkään ettei se ole nyt mahdollista 😦

    Tykkää

  4. Minä ja poikaystäväni aloimme seurustelemaan vielä kun asuin itse myös Yhdysvalloissa. Meille suhde oli silloin jo pitkälti kaukosuhde, koska hän on siellä armeijassa ja minä opiskelin eri paikkakunnalla. Suurin muutos olikin se, kun muutin takaisin Suomeen, eikä toisen näkemisestä tullutkaan yhtä helppoa eikä aina edes yhteydenpidosta aikaeron takia. Ymmärrän hyvin tuskasi, itsekkin mielelläni nukkuisin poikaystävän vieressä joka yö, jos se vaan olisi mahdollista

    Minulle henkilökohtaisesti auttaa puhelut. On se sitten 5min tai tunti. Emme niinkään skypepetä (viimeksi varmaan elokuun lopulla, hehe) mutta sitäkin enemmän puhutaan puhelimessa. Meillä rajoittavin tekijä on juuri se aikaero. Meillä sitä on yhteensä 10h, joten kun toinen juuri herää, on toinen menossa jo nukkumaan ja toisin päin. Meillä yhteydenpito siis rajoittuu aika paljon minun iltoihin, jotka kyllä tämmöiselle yökukkujalle sopivatkin ja usein tulee puhuttua puhelimessa siihen asti, että nukahdan.

    Myös jonkun edelläkommentojan mainitsema suunnittlu. Oltiin suunniteltu näkevämme nyt kesällä, aika pian sen jälkeen kun muutin takaisin Suomeen, mutta suunnitelmat eivät onnistuneetkaan ja Sunnuntaina näemme ensimmäisen kerran yli seitsemään kuukauteen! Suunnittelu, päivien laskeminen, lentolippujen ostaminen jne. ovat tehdeen odottamisesta huomattavasti helpompaa. Myös se, että opiskelut ja työt ovat pitäneet kiireenä sekä kavereiden uskomaton tuki auttaa huomattavasti! Jos sinulla on mitenkään mahdollista matkustaa Yhdysvaltoihin S:n luokse, suosittelen! 🙂

    Tykkää

  5. Moi Nora!

    Mulla ja poikaystävälläni (nyt mieheni) oli noin kaksi vuotta kaukosuhde. Hän asui Suomessa ja minä Turkissa. Se oli todella vaikea mutta voisin sanoa että mitä auttaa (tai autoi meille) eniten on tehdä suunitelmia missä ja milloin nähdään. Mä ja mieheni tehtiin sellaisen sopimuksen että me nähdään joka kuukausi fyysisesti. Se oli näin että joka toinen kuukausi mä lennän Suomeen, ja joka toinen hän lentää Turkkiin. Eli loppuenlopuksi me molemmat matkustiin noin 12 kertaa… Sen lisäksi Skypettiin joka ilta. Voin ymmärrä kyllä senkin että USAlle lentäminen ei olis samaa, mutta pointtini on se että jos on jotain tietty aikaa milloin nähdään – eli jos voi tehdä countdown – se auttaa tosi paljon. Myös mikä oli meille tosi tärkeä oli se että meillä on joku tietty loppukohde. Meidän tilanteessa loppukohde oli se että kahden vuoden jälkeen valmistan yliopistosta ja muutan Suomeen pysyvästi. Se kävikin näin, ja ollaan nyt naimissa. Kaukosuhteet ovat vaikeita, mutta kyllä niitä selvii ja se on todella sen arvosta. Mielestäni kaukosuhteessa voi myös oppia arvioida elämän tarkeimmisia (esim. time spent with significant other) juttuja paremmin.

    Tsemmpia sulle! ❤

    Tykkää

  6. Jep! Viikonloputkin olivat mulle ennen raskaita, mutta nyt ottaisin ne mielelläni ennemmin kuin tämän tilanteen 😦 toivottavasti teille ei tule tällaista tilannetta ja ihanaa että saatte olla paljon yhdessä 🙂 kiitos paljon x

    Tykkää

  7. Kiva kuulla että jotkut muutkin nukkuu/on nukkunut noin ahkerasti yhdessä, sillä poikaystävän kanssa ollaan oltu nyt jotakin 2ja1/2 vuotta yhdessä, ja siitä kaks viimeistä vuotta ollaan nukuttu lähes kanssa joka ikinen yö yhdessä ja nähty päivittäin. Mulle on esim. kova paikka olla ees vklp erossa, tiedän että tuun nukkuu sillon todella huonosti jos ees tulee nukuttua.. Monikaan ei tätä just ymmärrä kun sellanen etäisyys voi olla joillekin ihan normaali asia (ja usein onkin). Voin siis vaan kuvitella että millainen shokki ja varmasti osiltaan kriisikin se on sulle ollut! Olisin varmasti ottanut ihan yhtä rankasti.. Siispä toivotan nyt vaan ihan hirveesti tsemppiä ja jaksamisia, ikävä ei varmasti helpotu paljoakaan, mutta tuut kyllä tottumaan ja sopeutumaan ajan kanssa tuohon tilanteeseen. ❤ Tuli mieleen, että ootteko harkinnut, että oisitte sieltä vuokrannut kämppää? Sittenhän sullekkin kyllä tulis muutto sinne ja aika iso juttu muutenkin, mut onks S mitenkä "kiinni" siinä perheessä tms. missä se nyt asustelee?

    Tykkää

  8. Ymmärrän sua hyvin! Toi on iha hirveetä, ku ”jää yksin” mut ite oon pärjänny kavereiden tuella. Mä ite oon alkanu seurustelmaa keväällä 2011, ja oltiin joka päivä yhdessä ja näin ja sit poikakaveri lähti armeijaan keväällä 2012, jo se oli iso shokki itelle, näki vaan noin joka toinen viikonloppu.. No siit selvittiin, sit 2014 syksyllä poikaystäväl tuli pakollinen vaihto-opiskelu espanjaan, 4 kuukautta.. No siitäki selvisin, kavereiden avulla.. Paljon vaa niitten kans ni ei ”ehdi” ajatella sitä ikävää kokoajan.. Ja vielä tänä kesänä hän lähti koko kesäksi Vaasaan töihin.. Ja jäin taas yksin.. Mut ny kuulema se jatkuva lähtemine on loppu 😀 mut tosi paljo tsemppii sulle ja jaksamist! Kyl se siit … Vaik tuntuuki varmaa hirveelt ja toi ”kyl se siit” kuulostaaki varmaa iha idiootilt.. Mut oikeesti aika menee tajuttoman nopeesti! Onneks sul on ystävii, ne auttaa! 🙂

    Tykkää

  9. Mä olen koko seurusteluaikani, vuoden, ollut kaukosuhteessa ja poikaystäväni on samalla ollut myös koko ajan armeijassa. Aluks tuntu että miten tästä ikinä selviää, mutta ollaan nähty aina kun poikaystävä on päässyt lomille joten ei yhtään sen vähempää kuin pariskunta jossa molemmat asuisivat samalla paikkakunnalla 🙂 nyt kun poikaystävä pääsee armeijasta pois, odotan innolla että saadaan viettää joka päivä yhteistä aikaa! Tsemppiä sulle hirmuisesti, ikävä on hirveetä, mut se palkitaan kun pääsee halaamaan toista pitkästä aikaa 🙂 !

    Tykkää

  10. Varmaan tosi rankkaa, kun ootte vielä ihan eripuolilla maapalloakin! Jotenkin tuntuis ehkä vähän helpommalta, jos toinen ois tyyliin Tampereella 😀 junalla pääsis melkeen heti lähtemään kotiin, mutta USAsta ei ihan noin vaan tullakkaan :/

    Tykkää

  11. Olen samaa mieltä, että kaikkien suhde on erilainen. Minusta kukaan ei voi sanoa, miten suhde toimii oikein, kaikilla asiat toimivat eri tavalla ja se, mikä on toisilla hyvä ratkaisu ei välttämättä toisilla toimi ollenkaan. Esim. juuri tuo, että kuinka usein nähdään jne. Näen poikaystäväni kanssa päivittäin ja monet ihmettelevät sitä, että miten jaksamme olla toistemme kanssa koko ajan, mutta meistä molemmista se tuntuu hyvältä olla toisen kanssa usein eikä muiden tarvitsekaan ymmärtää sitä 🙂 tsemppiä tuohon tilanteeseen sulle ja toivottavasti saatte pian olla taas toistenne kanssa! 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s